ai niin lääkärissä

tuli käytyä maanantaina.
Vaaka näytti 85,jotain, FUCK!!
Viime vuoden aikana siis aika tarkalleen 20 kiloo tullut painoa.

Sovittiin sit aika terveydenhoitajalle painotarkkailuun ja lääkkeet meni
vaihtoon.
Muuten ihan mahtava fiilis, mut mitkään vaatteet ei mahdu päälle.
Tervetuloa vaan kesä :/

No, pikku hiljaa se lähtee kun mieli on virkee niin annan itselleni
aikaa. Katson ensin syömistä ja sitten pikku hiljaa liikuntaa oman
jaksamisen ehdoilla.
Voi pitkäpiiiiiinaisuus!

Jaksaa jaksaa...

taas sitä mennään

Olin niin päättänyt alku vuoden mönkään menneen suhteen jälkeen, että en aloita mitään suhteita tämän vuoden aikana vaikka mikä prinssi astelisi eteeni..

Tässä sitä taas ollaan. Mikä pahinta työkaverin kanssa :/
Ollaan tunnettu yli kymmenen vuotta ja olleet hyviäkin ystäviä aika ajoin.
Jotenkin siinä vaan kävi sitten niin, että olen vietellyt siellä aikaa yhdestä yöstä kolmeen yöhön. Sitten on pakko tulla kotiin, ettei ala ahdistamaan.

Ei kai siinä pitäis mitään pahaa olla, molemmat vapaita ihmisiä jne.. mutta mutta...
Pelkään, että kaikki menee jälleen kerran päin helvettiä ja mua alkaa ahdistaan ja vituttaan toisessa kaikki piirteet. Sitten menee samalla pilalle koko muukin suhde.
En uskalla antautua täysillä koko juttuun, koska tiedän että jotain tässä vielä
tapahtuu. Kaikki vaikuttaa toisaalta liian hyvältä. Voi fuck..

No, kirjotan taas sitten kun olen pilannut suhteen. Toivotaan että siis seuraava pakonomainen tarve kirjoittaa iskee vasta monen vuoden jälkeen :)

täällä ollaan taas..
exällä, vanhalla kihlatulla ja ei mitään

Kukaan muu ei ymmärrä tätä ystävyyttä, mutta ei kai tarviikaan.

Nyt pitäis valita jääkö sohvalle nukkuun vai meneekö viereen, ei tiä..

tää on niin tätä ja niin kännissä taas vaikkei pitäny?



God Night my loves!

millon tottuu oleen perjantaina kotona?

Hyvinhän se on menny tähän asti.
Kun 15 vuotta käy pakonomaisesti viikonloppuisin viihteellä, niin ottaa
oman aikansa tottua oleen rauhallisin mielin perjantai kotona.
Vielä hieman jalat käy levottomiksi, mutta kyllä tää tästä.

Toisaalta on tosi rauhallinenkin olo, kun tietää ettei mene loppu
vapaa päivät sohvalla makaamiseen ja puoli viikkoa henkiseen
morkkikseen.

Kaveripiiri on heilahtanut ihan päälaelleen. Nyt vasta alkaa huomaan
kenellä ystävillä on mulle oikeesti jotain väliä. Eivätkä hae vain
baariseuraa viikonlopuksi.
Yllättävää huomata kuinka usean kans jutut kuivuu kokoon, kun
mulla ei oo vastatarinoita mitä on tullu sekoiltua ja kenen vierestä
herättyä viikonloppuna.

Hei älkää silti pelästykö ei musta oo mitään pyhimystä tullu..
Joskus on vaan ihanaa olla rauhassa ja evakoitua kotiin yksin mahtavaan
seuraansa :D :D

Täytyy myöntää, että kyllähän se suht naurettavalta kuulostaa kuunnella
frendiä kuka on 37-vuotias ja selvittää viikonlopun jälkeen kuinka
noloo hei on kun pokas jonkun 22:sen kundin baarista! (ja siis kolmeseiska
kuitenkin posket punoittaen onnessaan tilanteesta!)
Nojoo, onhan se noloo, todellakin! :/

Ehkä elämä vaan ajan myötä lähtee omille urilleen ja jotkut ystävät
valitsee eri polun kun minä..
Toiset elää menovuotensa nelikymppisenä ja toiset parikymppisenä.

Juups!

alku aina hankalaa...

Aloitan näin parilla rivillä..
Nukkumaan pitäisi mennä josko huomenna heräilis jo ennen puolta päivää.

Olen vähän reilut 30 vee naisihminen Pirkanmaalta.
Oon aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta nykyään ei muka ehdi eikä jaksa
kirjotella päiväkirjaa, niin josko tämä kiinnostaisi enemmän.

Parantelen tällä hetkellä itseäni vaikeasta masennuksesta ja välillä
todella tuntuu että ajatukset on saatava purettua johonkin ilmoille.
Lääkärinikin ehdotti kirjoittamista joten kokeillaan.
Tuskinpa ketään mun löpinät kiinnostavat, mutta itseäni vartenhan tätä
kokeilenkin :)

Elän siis yksin. Rakastan eläimiä ja Ystäviäni (jotka jotkut voi melkein lajitella eläimiin!).
Kirjat ja musiikki ovat myös asioita mitä ilman en osaisi elää.
Perheeseeni ei kuulu kuin Äitini joka asuu n. 40 km:n päässä. Hän on sairastanut
15 vuotta kaksjakoista mielialahäiriöö eli osamme ovat osapuilleen vaihtuneet sairastumisesta
lähtien. Minä olen se äiti ja hän vahdittava.
Mutta siitä joskus enemmän...

Olen ollut nykyisessä työssäni 11 vuotta. Rakastan ihmisiä työssäni ja sen vuoksi
onkin jaksanut kaikki nämä vuodet. Lucky me!

Ok, mutta nyt röökille ja nukkumaan..