täällä ollaan taas..
exällä, vanhalla kihlatulla ja ei mitään

Kukaan muu ei ymmärrä tätä ystävyyttä, mutta ei kai tarviikaan.

Nyt pitäis valita jääkö sohvalle nukkuun vai meneekö viereen, ei tiä..

tää on niin tätä ja niin kännissä taas vaikkei pitäny?



God Night my loves!

millon tottuu oleen perjantaina kotona?

Hyvinhän se on menny tähän asti.
Kun 15 vuotta käy pakonomaisesti viikonloppuisin viihteellä, niin ottaa
oman aikansa tottua oleen rauhallisin mielin perjantai kotona.
Vielä hieman jalat käy levottomiksi, mutta kyllä tää tästä.

Toisaalta on tosi rauhallinenkin olo, kun tietää ettei mene loppu
vapaa päivät sohvalla makaamiseen ja puoli viikkoa henkiseen
morkkikseen.

Kaveripiiri on heilahtanut ihan päälaelleen. Nyt vasta alkaa huomaan
kenellä ystävillä on mulle oikeesti jotain väliä. Eivätkä hae vain
baariseuraa viikonlopuksi.
Yllättävää huomata kuinka usean kans jutut kuivuu kokoon, kun
mulla ei oo vastatarinoita mitä on tullu sekoiltua ja kenen vierestä
herättyä viikonloppuna.

Hei älkää silti pelästykö ei musta oo mitään pyhimystä tullu..
Joskus on vaan ihanaa olla rauhassa ja evakoitua kotiin yksin mahtavaan
seuraansa :D :D

Täytyy myöntää, että kyllähän se suht naurettavalta kuulostaa kuunnella
frendiä kuka on 37-vuotias ja selvittää viikonlopun jälkeen kuinka
noloo hei on kun pokas jonkun 22:sen kundin baarista! (ja siis kolmeseiska
kuitenkin posket punoittaen onnessaan tilanteesta!)
Nojoo, onhan se noloo, todellakin! :/

Ehkä elämä vaan ajan myötä lähtee omille urilleen ja jotkut ystävät
valitsee eri polun kun minä..
Toiset elää menovuotensa nelikymppisenä ja toiset parikymppisenä.

Juups!